5.12.1999 / Tumppi
JP:n & Marikan tupaantuliaiset / Taina 40-v.

Arvoisa isäntäväki, sydämelliset onnittelut ansaitseva päivänsankari, kunnioitettavat nelikymppiset, mukaanlukien nestori-Juhani, arvoisat kutsuvieraat, julkisen sanan edustajat ja muu kulttuuriväki.

Minulla on suuri kunnia pitää puhe tässä juhlassa.

Olemme jälleen kerran kokoontuneet yhteen - ollaksemme yhdessä. Se on meille kaikille tärkeää - elämässä. Meillä on toisemme!

Yhteisömme vanhin, Jussi, esitti pyynnön pitää tämän puheen viitaten virka-asemaani, virkamiehisyyteeni. Aprikoin pitkään, miksi? Koska olen luonteeltani sangen perusteellinen ja tunnollinen ihminen, päätin valmistautua tähän hetkeen huolelllisesti - aikaa ja voimavarojani säästämättä.

Seuraavassa, noin kymmeneen liuskaan tiivistetyssä esityksessäni, pyrin avaamaan eteemme vision tulevaisuudesta, jossa meidän, lähimmäistemme ja laajemmin ajatellen koko ihmiskunnan riumulla ja hyvinvoinnilla ei ole rajaa - rajoja ei ole.

Esitykseni sisältää aluksi historiallis-inhimillisen analyysin yhteisöstämme ja sen kehityksestä noin vuodesta 1970 näihin aikoihin asti. Tämän jälkeen pyrin reflektoimaan yhteisömme ja meitä ympäröivän todellisuuden välisiä suhteita. Lopuksi esitän radikaalin vision yhteisömme seuraavasta, historiallisesti mullistavasta kehitysvaiheesta.
(Lyhyiden väliaploodien jälkeen pyydän hiljaisuutta!)

Yhteisömme synnystä on olemassa erilaisia tarinottuneita versioita, mutta historiallisesti lähinnä totuutta lienee näkemys että vahva henkinen pohja tälle kaikelle luotiin nuoren koulutytön, Taina Ketosen päässä, hänen kiinnittäessään erityistä huomiota luokkatoveriinsa Mauri Aaltoon joskus 70-luvun taitteessa.

He eivät, kuten tunnettua, menneet naimisiin keskenään, mutta erinäisten yhteenkietoutumien kautta he saivat aikaan yhteenliittymän, ytimen, jonka ympärille yhteisömme on vähitellen muotoutunut.

Yhteisömme nuoruusvuodet olivat villejä ja vapaita - kukkaiskansan kosteaa kuhinointia! Juhlia, koulunkäyntiä, musisointia, urheilua ja muuta reilua meininkiä.

Vähitellen toiminta sai kuitenkin vakiintuneempiakin muotoja - tapahtui parittelua vakavampaa pariutumista, autotalleista ja kaduilta siirryttiin oikeille estraadeille, urheileminen lopetettiin, koulunkäynti muuttui opiskeluksi - joku meni jo oikeisiiin töihinkin.

Yhteisömme kesti tämän murroksen yllättävän hyvin - me kaikki pidimme osaltamme huolen siitä, että yhteisyys säilyi. Käytimme myös hyväksi positiivista institutionalisoitumista - bändien ja parisuhteidenkin repeillessä olemme pitäneet huolen yhteisöstämme, osin myös tasa-arvoperiaatteista tinkien, mm. vuotuisten leffafestareiden, oman lehden (Eläköön Sisäkumi!), Humppilan - Koskelan kesäjuhlien, Pelottomien Palomiesten, naisten oman ryhmän avulla - nyttemmin myös hyödyntämällä uusinta mediateknologiaa.

Yhteisömme muodostuu hyvin erikoislaatuisesta ja mielenkiintoisesta, rakastettavasta joukosta ihmisiä.

Meitä on moneksi!

Suomen itsenäisyyspävän aattona, Joulun alla, Milleniumin odotuksessa ja tulevien, alati merkityksettömämmiltä tuntuvien presidentinvaalien edellä, pyydän saada tehdä rohkean ehdotuksen.

Julistakaamme yhteisömme itsenäiseksi ja vapaaksi virtuaaliseksi valtioksi!

Meillä on kaikki ja kaikkea mitä omaan valtioon tarvitaan - hyviä, lisääntymiskykyisiksi osoittautuneita, ihmisiä joilla on yhteinen historia ja vahva sivistyksellinen, kulttuurinen perusta. Osaamme yhtä sun toista ja jälkikasvummekin henkinen kasvuennuste on erinomainen - menestystä on odotettavissa niin ruumiin kuin henkisenkin kulttuurin puolella. Taloudellinen asemamme ei välttämättä ole vielä riittävän vakaa, mutta ainakin sijoituspuolella on odotettavissa positiivista kehitystä, jossei muuten niin, viime aikaisten merkittävien kiinteistösijoitusten osalta. Yhteisöllämme on myös merkittäviä optioita niin kansainvälisen viihdebusineksen kuin bioteollisuudenkin piirissä.

Koska tuleva valtiomme on virtuaalinen, vältymme monilta perinteisen valtion raskailta velvollisuuksilta. Ulkoistamme suosiolla mm. alkutuotannon ja metsätalouden Suomen valtiolle ja EU:lle.

Ehdotan, että perustamme edellä mainitun ehdotuksen toteuttamiseksi työryhmän, joka laatii perustuslain ja itsenäisyysjulistuksen sekä huolehtii niiden julkistamisesta ja toimeenpanosta.

Koko yhteisömme tehtäväksi jää ehdotuksien tekeminen niin valtiomme nimestä kuin ulkoisista tunnuksista ja muista mieleen tulevista asioista.

Ehdotan lisäksi, että virtuaalisen valtiomme väliaikaiseksi ISÄ:ksi nimetään tästä hetkestä lukien JP Pulkkinen ja että hänet velvoitetaan huolehtimaan työryhmän kokoamisesta ja sen toiminnasta niin, että valtiomme itsenäisyysjulistus voidaan antaa 1.1.2000 klo 12 virtuaalisesti verkon välityksellä.

Lopuksi ehdotan, että kohotamme vielä maljan tämän illan isäntäväelle, päivänsankarille ja tulevalle, itsenäiselle virtuaalivaltiollemme!

Eläköön! Eläköön! Eläköön!