ELÄMÄÄ ASBESTIHELVETISSÄ OSA 1

(ELI PÄIVÄ SoLussa)

Muinaisen Neuvostoliiton ydintutkimuslaitokselta näyttävä koulurakennuksemme oli taas silmieni edessä,ah mikä ihana näky.Pihapiiriä koristavat autot sekä pihalla maleksivat apaattiset "oppilaat" ovat kuin ruusu kukkapenkissä.Jopa kesäinen tuuli on piristävä,enkä pääse siitä eroon edes sisällä,läpimätä koulurakennus kun ei pidä edes tuulta,puhumattakaan vedestä.

Astuessani rakennuksen mahtipontiseen aulaan tunnen Sotungin hengen läsnäolon,ilmeisesti koulun viemäröinti on pettänyt taas.Opettajainhuoneen vilkas henkilökunta(opettajat) tyydyttää kofeiinin kaipuutaan,ajatella,45min ilman kahvia ja PULLAA on kylläkin liikaa.Yritykseni saada eräs opettaja käsiini epäonnistuu täydellisesti;Ko. oven edessä on Jumalaton kasa ylä-asteen oppilaita hoitamassa "tärkeitä" asioitaan.Tästä esteestä läpi päästyäni etenen myrkynvihreän oven editse ja onnistun jopa tiedustelemaan ko. opettajan sijaintia,ikävä kyllä,vastaus oli taas:"Ei ole täällä,se on varmaan tunnilla".

Edellisestä episodista sisuuntuneena etenen portaikkoa ylöspäin,saapuen lukion tiloihin.Kiitos luokattoman lukion,käytävällä maleksii noin suurinpiirtein 95% oppilaista,tukkien koko käytävän.selviydyttyäni ATK-hermokeskukseen (tarkoitus oli printata muutama koulutyö) huomaan kyseisen tilan vähintäinkin ahtaan tunnelman,Koko Lukion NÖRTTI-TEAM on paikalla,samat naamat joka helvetin päivä. Kohteliaasti odottelen vartin ja ATK-keskus tyhjenee kuin oppilastiedostot koulun ammattitaitoisen kanslistin käsittelyssä.

Ja bonuksena:

Muutamia lainauksia tietyltä ko. koulun lehtorilta

Vetäkää siitä sitten omat johtopätelmänne Sotungin lukion tasosta


Junttaan