Tämä kysymys tulee nopeasti mieleen kelle tahansa, joka
tarkastelee verikysymystö. Veren mainitseminen 1. Mooseksen
kirjan luvussa 9 ja myöhemmin Moosekselle annetussa laissa
liittyvät suoraan veren syömiseen. Näissä
teksteissä ei puhuta veren käyttämisestä
lääkkeenä. Apostolien tekojen 15. luku
käsitteleen verta ainoastaan juutalaiskristittyjen
ymmärtämänä kiellettynä ruoka-aineena,
eivätkä he käsittäneet apostolien antamaa kieltoa
muuten kuin voimakkaana suosituksena olla syömättä
verta. Lääketieteellinen käyttö ei varmastikaan
ollut Jaakobilla mielessä, kun hän suositteli
pakanakristityille että he kunnioittaisivat näitä
sääntöjä. Tämä on selvää
niille juutalaisille ja muslimeille, sekä tietyille kristityille
ryhmille, jotka edelleen kieltäytyvät
syömästä verta, mutta eivät kiellä
verensiirtoja perustellen sitä
ruokavaliosäädöksellä. Ainoan poikkeuksen
tekevät Jehovan todistajat.
Kuinka Vartiotorni-seura sitten järkeilee, että
verensiirrot ovat kritityille kiellettyjä, kun tätä ei
mainita Raamatussa? Lievästi sanottuna todistelu ei ole
kovinkaan vakuuttavaa:
"Veri
lääketieteessä tai lääkkeenä
Veren
lääketieteellinen käyttö ei suinkaan ole
nykyaikainen keksintö. Reay Tannahillin kirjassa
Flesh
and Blood osoitetaan, että "verta pidettiin erittäin
tehokkaana spitaalin parannuskeinona" Egyptissä ja muualla
lähes 2 000 vuoden ajan. Roomalaiset uskoivat, että
epilepsia voitiin parantaa ottamalla ihmisverta. Tertullianus
kirjoitti tästö veren "lääketieteellisestä"
käytöstä: "Ajatelkaa niitä, jotka ahneesti
janoten ottavat näytännössä areenalla pahojen
rikollisten tuoretta verta - - ja vievät sen pois parantaakseen
kaatumatautinsa." Tämä oli jyrkkä vastakohta
kristittyjen menettelylle: "Meillä ei ole
eläintenkään verta aterioillamme - -. Kristittyjen
oikeudenkäynneissä te tarjoatte heille makkaroita, jotka
ovat täynnä verta. Olette tietenkin varsin hyvin
selvillä siitä, että [se] on heille laitonta."
Ajattele mitä se merkitsi: varhaiskristityt halusivat mieluummin
antautua kuoleman vaaraan kuin ottaa verta, joka edusti
elämää. - Vrt. 2 Samuelin kirja 23:15-17.
Tuolloin ei
tietenkään siirretty verta, sillä verensiirtoja
alettiin kokeilla vasta 1500-luvun alun lähetessä. Mutta
1600-luvulla Kööpenhaminan yliopiston anatomian professori
esitti vastalauseensa: 'Ne, jotka itsepintaisesti
käyttävät ihmisverta sisäisenä
parannuskeinona sairauksiin, näyttävät
käyttävän sitä väärin ja tekevät
vakavaa syntiä. Ihmissyöjät tuomitaan. Miksi emme
inhoa niitä, jotka tahraavat kurkkunsa ihmisverellä? Sama
pitää paikkansa vieraan veren saamisesta verisuoneen
tehdystä viillosta joko suun kautta tai verensiirron
välinein. Jumalan laki pitää tällaisen
toimenpiteen tekijöitä kauhun vallassa.'
Ihmiset
näkivät siis menneinäkin vuosisatoina, että
Jumalan laki kielsi sekä veren ottamisen suoniin että sen
nauttimisen suun kautta. Tämän tajuaminen voi auttaa
ihmisiä nykyään ymmärtämään
Jehovan todistajien asennetta, joka on sopusoinnussa Jumalan kannan
kanssa. Vaikka tosi kristityt antavat suuren arvon elämälle
ja arvostavat lääketieteellistä hoitoa, he
kunnioittavat elämää Luojalta saatuna lahjana
eivätkö siksi yritä ylläpitää
elämää ottamalla elimistöönsä verta. -
1. Samuelin kirja 25:29. (Vartiotorni, 15. kesäkuuta 1991, s. 9, 10; sanojen
poisjättäminen alkuperäisessä)
Tämä selitys on niin heikko, että se tuskin edes
kaipaa vastaamista. Ylläoleva lainaus ei mainitse mitä
järkeenkäypää tai johdonmukaista perustelua sille
väitteelle, että eläinten veren syömistä
voisi verrata elävältä ihmisluovuttajalta saadun veren
siirtämiseen vastaanottajan verenkiertoon. Tiukojen faktojen
sijaan kirjoittaja vetoaa tunteisiin puhumalla verisistä
kurkuista. Jo se seikka, että Seuran täytyy vedota
1600-luvulla eläneeseen lääkäriin Thomas
Bartholiniin (1616-80) on paljastava! Vartiotorni-seura on
käytännössä yksin omituisine käsityksineen
verestä. Miksi meidän pitäisi arvostaa sellaisen
lääkärin mielipiteitä, joka eli yli 400 vuotta
sitten, jolloin nykyaikaista lääketiedettä ei ollut
olemassakaan? Pane myös merkille, että tämä
lääkärin esittämät tunteisiin vetoavat
kauhukuvat ovat hyvin samankaltaisia kuin ne, joita Seura käytti
aikaisemmin vastustaessaan rokotuksia ja
elinten siirtoja.
Ovelta-ovelle tehtävään saarnaamistyötä
varten tekemäänsä käsikirjaan Puhu perustellen
Raamatun pohjalta Vartiotorni-seura on koonnut valmiita
vastauksia tavallisimpiin vastaväitteisiin, joita todistajat
kohtavaat. Nämä vastaukset saattavat riittää
ennalta valmistautumattoman ovenavaajan vakuuttamiseen, mutta
eivät kestä tarkempaa tarkastelua:
"Sisältääkö Raamatun kielto
ihmisveren?
Sisältää, ja varhaiskristityt
ymmärsivät asian niin. Apostolien tekojen 15:29 käskee
'karttamaan verta'. Se ei puhu ainoastaan eläinten veren karttamisesta. (Vrt. 3. Moos.
17:10, joka kielsi "minkä tahansa" veren syömisen.)
Tertullianus (joka puolusti kirjoituksissaan varhaiskristtyjen
vakaumuksia) sanoi: "Me ymmärrämme 'verestä' annetun
kiellon koskevan vielä enemmän ihmisverta." - The Ante-Nicene Fathers, IV osa, s. 86." (Puhu perustellen
käyttämällä Raamattua, 1989, s. 406)
Tämä selitys kiertää todellisen kysymyksen.
Kukaan tuskin väittäisi, että kristityt saisivat juoda
ihmisverta. Lähes kaikista ihmisistä sellainen
kannibalistinen ajatus on kuvottava. Vartiotorni kiinnittää
tässä lukijan huomion sivuseikkaan puhumalla ihmisveren
juomisesta ja käsittelee tätä ongelmaa, jotta se voisi
karttaa todellista kysymystä: pitääkö
eläinten veren syömisen kieltävää
sääntöä soveltaa myös silloin kun kyse on
ihmisveren lääketieteellisesestä
käyttöstä?
Toisekseen Seura on tässä tapauksessa
epärehellinen. Tertullianus ei tässä lainauksessa
käsitellyt veren käyttöä ruuan osana.
Vartiotorni-seura ei kerro lukijalle missä tekstiyhteydessä
veri mainitaan ja mistä Tertullianus puhuu. Lainattuaan
Apostolien tekojen 15:28, 29 hän kommentoi seuraavasti:
"Riittävää on se, että
tässä on samalla säilytetty samaan paikkaan
aviorikokseen ja haureuteen liittyen epäjumalanpalvelus ja
murha; sillä me ymmärrämme 'verestä' annetun
kiellon koskevan vielä enemmän ihmisverta. " (A. Roberts ja J. Donaldson
(toim.): The
Ante-Nicene Fathers, Grand Rapids, MI: Eerdmans Publishing Company,
1986. Vol. IV, pp. 85, 86)
Kuten olemme todenneet toisaalla, niin
Tertullianus käsitti virheellisesti Apostolien käskyn
koskevan murhaamista eikä veren syömistä. Siksi
hän tässä tässä lainauksessa puhuu
murhaamisesta eikä verestä. Tertullianuksen
väärä käsitys johtui siitä, että
hän käytti nk. "läntisiä" tekstiversioita
Apostolien tekojen kirjasta, johon kirjurit olivat muuttaneet veren
sijaan sanan verenvuodatus eli murhaaminen, koska eivät olleet
ymmärtäneet käskyn taustaa.
Selittämättä tekstiyhteyden taustaa Seura syyllistyy
jälleen kerran asioiden vääristelyyn lainaamalla
Tertullianuksen sanoja tekstiyhteyttä huomioonottamatta.
Tämä osa perusteluista on siis pohjaa vailla.
Seuraavaksi Vartiotorni-seuran täytyy käsitellä paljon
suorempi kysymys, joten se yrittää toisenlaista taktiikkaa:
"Merkitseekö verensiirto todellisuudessa samaa
kuin veren syöminen?
Kun potilas ei
sairaalassa voi syödä suun kautta, hänelle annetaan
ravintoa suoneen. Noudattaisiko henkilö, joka ei koskaan ota
verta suuhunsa, mutta hyväksyy verensiirron, todellisuudessa
käskyä 'karttaa verta'? (Apt. 15:29) Ajatelkaamme vertailun
vuoksi miestä, jota lääkäri kehottaa karttamaan
alkoholia. Noudattaisiko hän kehotusta, jos hän lakkaisi
juomasta alkoholia, mutta antaisi panna sitä suoraan suoniinsa?"
( Puhu
perustellen käyttämällä Raamattua, s. 407.)
Tässä perustelussa on kaksi osaa. Ensimmäiseksi
siinä vedotaan Apostolien teoissa käytetyn sanan
'karttaa' ymmärtämiseen kirjaimellisesti.
Tämä vaikuttaa vakuuttavalta kunnes tajuamme, että jos
meidän pitäisi ottaa tämä sana kirjaimellisesti,
niin meidän pitäisi olla kasvissyöjiä. Sillä
kun eläin teurastetaan ja veri lasketaan pois, niin noin puolet
verestä jää eläimen ruhoon. Joten kukaan joka
syö lihaa ei noudata näitä sanoja, jos ne halutaan
tulkita näin kirjaimellisesti. Koska toisaalla Raamatussa
kuitenkin osoitetaan, että lihan syöminen on sallittua,
niin näin kirjaimellisen tulkinnan täytyy olla
väärä. Alkukristityt ymmärsivät, että
'veren karttamisella' tarkoitettiin juutalaisten ruokia koskevia
säädöksiä, joissa kiellettiin sellaisen lihan
syöminen, josta verta ei oltu kunnollisesti vuodatettu. 'Veren
karttaminen' ei tarkoittanut heille sen enempää eikä
vähempää!
Nyt joku voisi ajatella, että Jaakob osasi ennakoida ne
ongelmat, joihin Jehovan todistajat tulisivat
törmäämään 1900 vuotta myöhemmin ja
päätti siksi käyttää juuri sanaa 'karttaa'
(kreikaksi: apècho). Mutta jos katsomme tarkemmin
tätä jaetta, näemme miksi Jaakob käytti
tätä sanaa. Hän ei puhunut pelkästään
jonkin syömisen karttamisesta, vaan myös
epäjumalanpalveluksesta ja haureudesta. Haureus ja
epäjumalanpalvelus eivät olleet syötäviä
asioita, mutta niitä pystyi kyllä karttamaan. Niinpä
Jaakob käytti sanaa, joka soveltuu sekä ruokiin että
sukupuolisuhteisiin ja epäjumalanpalvelukseen.
Vartiotorni-seura on lisäksi selvästi todennut,
että veren kieltäminen Raamatussa koskee vain
syömistä, eikä muita käyttöjä kuten
seerumeja rokotteissa.
"Kun
veren kielto mainitaan Raamatussa, niin se tapahtuu joka kerran sen
ottamisena ravinnoksi, ja siksi meilta on kielletty se ravintona. Kun
ihmiskunnan sallittiin ensi kerran syödä eläinten
lihaa lausuttaessa uudelleen suvunjatkamistoimeksiantoa
vedenpaisumuksessa varjeltuneille, niin veri kiellettiin
nimenomaisesti. (1 Moos. 9:3, 4) Veri kiellettiin ravintona Mooseksen
laissa, ja siksi me tapaamme sen toistamiseen yhdistettynä
rasvan kanssa siihen, mitä ei pitänyt syödä. (3
Moos. 3:17; 7:22-27) Niin oli myös apostolien päivinä:
epäjumalille uhratun lihan syömisen yhteydessä
kiellettiin kuristettujen eläinten ja veren syöminen. -
Apt. 15:20, 29.
Vasta-aineiden
ruiskuttaminen vereen veriheran avulla tai veren ainesosien
käyttö tuollaisten vasta-aineitten aikaansaamiseksi ei ole
samaa kuin veren ottaminen suun tai siirron kautta ravinnoksi
rakentamaan ruumiin elinvoimia." (Vartiotorni, 1. joulukuuta 1958, s. 551)
Kuten näemme Vartiotornin omasta selityksestä, niin
verensiirtojen kieltäminen
perustuu täysin siihen oletukseen, että verensiirto on sama
asia kuin veren syöminen.
Puhu perustellen -kirjan selityksen jälkimmäisen
osa on kuvaus, jolla yritetään perustella annettua
selitystä. Vaikka kuvauksilla voi helpottaa jonkin asian
ymmärtämistä, niin kuvauksia voi
käyttää myös väärin
hämärtämään asioita ja saamaan heikosti
perustellut väitteet näyttämään hyvin
perustelluilta. Voimmeko verrata alkoholia ja verta? Emme. Veri on
osa ihmisruumista. Alkoholi ei ole. Alkoholilla on sama vaikutus
nautitaan sitä sitten suun kautta tai suoraan suoneen, mutta
niin ei ole veren kanssa. Syömällä nautittu veri menee
ruoansulatusjärjestelmään ja se
käytetään ravinnoksi, mutta suoneen siirretylle
verelle ei käy niin, vaan se jää osaksi
verenkiertojärjestelmää. Mitä luulet,
saisikö tämän kuvauksen mies käyttää
alkoholia sisältävää suuvettä tai
partavettä? Puhu perustellen -kirja esittää
kekseliään kuvauksen, joka onnistuu erinomaisesti - lukijan
hämäämisessä.
