Kysymyksiä niille jotka hyväksyvät Seuran näkemyksen verensiirroista

Taustatietoja

Seuran perustelut verensiirtojen kieltämiseksi ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Nykyisten perustelujen ymmärtämiseksi on hyvä tietää miten asiaa on aikaisemmin perusteltu.

Seuraava silmäys Seuran tapaan tapa käsitellä muuttunutta näkemystä auttaa ymmärtämään nykyisiä perusteluja paremmin.

Seura ymmärsi alunperin että verensiirto on sama asia kuin veren syöminen. Siksi oli helppo kieltää verensiirrot, koska veren syöminen oli kiellettyä.

Ei ymmärretty sitä, että elimistö hajottaa syödyn veren ravinnoksi ruuansulatuskanavassa, kun taas verensiirtona annettu veri on kuin elintensiirto, ts. toimii verenä ja kuljettaa happea elimistössä eikä muutu ravinnoksi. Seura oli tämän biologisesti virheellisen käsityksen pauloissa aina 60-luvulle saakka, esim. Vartiotorni 1.12.1961 lainaa 1700-luvulla elänyttä ranskalaista lääkäriä: "Verensiirron suorittaminen ei ole mitään muuta kuin ravitsemista tavallista lyhyempää tietä - toisin sanoen, valmiin veren panemista suoniin sen sijaan että nautittaisiin ruokaa, mikä vasta useiden vaiheiden jälkeen muuttuu vereksi.". Kun tämä väärinkäsitys ymmärrettiin, ei voitu enää suoraan rinnastaa syömistä verensiirtoon, vaan tilalle täytyi keksiä toinen tapa sanoa asia.

Niinpä Seura päätti keksiä toisen sanan, jotta eroa ei huomattaisi. 1970-luvulta lähtien perusteltaessa Seuran omaksumaa kantaa veren lääketieteellisestä käytöstä kirjallisuudessa ei enää puhuttu niinkään veren syömiskiellosta, vaan kiellosta "vastaanottaa verta elämän ylläpitämiseksi". Tällä sanapelillä kielto ulotettiin myös veren muuhun käyttöön ja kierrettiin se tosiasia, että Mooseksen laki kieltää vain veren syönnin.

Esitä joitakin seuraavista kysymyksistä paikallisille vanhimmille tai niille joiden kanssa keskustelet asiasta ja katso minkälaisia vastauksia he voivat antaa. Voit liittää tämän listan myös liitteeksi yhteenvetoon 'Verikysymys uudessa valossa' ja lähettää eteenpäin ystäville ja sukulaisille.

Miten vastaisit seuraaviin kysymyksiin:

Oletko ajatellut sitä, miksi mikään muu kristillinen uskonto ei kiellä veren käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin? Sama pätee myös niissä uskonnoissa, joissa Mooseksen lakia yhä noudatetaan. Ajattele esimerkiksi juutalaisia, jotka lukevat Tooraa eli Mooseksen lakia päivittäin alkuperäisellä hebrean kielellä ymmärtääkseen sen täsmällisen merkityksen, pohtivat lain sisältöä ja pitävät sitä arvokkaampana kuin omaa sieluaan, mutta eivät kiellä veren käyttöä lääketieteellisiin tarkoituksiin. Onko järkevää että vain me uskomme tällä tavalla?

Ensimmäisen Mooseksen kirjan yhdeksännessä luvussa Jumala esittää siunauksen Nooalle ja tämän jälkeläisille. Jakeissa neljästä kuuteen käsitellään veren käyttöä ravinnoksi sekä kielletään verisen lihan syöminen. Jos näiden jakeiden tulkitaan olevan "koko ihmiskuntaa koskeva säädös" (Jehovan todistajat ja verikysymys, 1977, s. 7), niin kuinka on mahdollista, että Paavali suositteli naimattomuutta ja Seura hyväksyy ehkäisyvälineiden käytön, vaikka näissä samoissa jakeissa annetaan kehotus "Ja te olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, olkoon teitä maassa vilisemällä, ja lisääntykää siinä"? Voimmeko itse valita tästä siunauksesta ne osat minkä noudattamisen koemme tärkeiksi?

Nooalle annettua siunausta käytetään tukemaan sitä käsitystä, että verta ei saa käyttää edes elämän pelastamiseksi. Mutta jos luet itse nämä jakeet, niin etkö huomaa, että ensinnäkin niissä kielletään verisen lihan syöminen, ei veren syömistä ja että toiseksi jakeiden ydinajatus on juuri elämän, ei veren, pyhyys ja arvokkuus. "Minä...vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren" (1. Moos. 9:5, KR-92). Kumpi on sinusta arvokkaampi Jumalan silmissä - sinun veresi vai elämäsi?

Teurastettaessa eläin perinpohjainenkin veren poislaskeminen jättää jopa puolet verestä jäljelle ruhoon. Jos Jumalan sanojen ydin on siinä, että itse veren syöminen on väärin, niin miksi Hän on sallinut lihan syömisen? Ja kun syöt lihaa niin siinä on väistämättä verta, jota Seuran sanojen mukaisesti käytät "elämäsi ylläpitämiseksi". Eikö tämä kuullosta ristiriitaiselta? Eikö olisi järkevämpää ymmärtää, että veri on pyhää koska se edustaa elämää?

Jos veren nauttiminen ravinnoksi on vakava synti, niin miksi Saulin miehiä ei rankaistu kuolemalla heidän langettuaan syömään lihaa verineen (1. Sam. 14:31-35).

Israelilaisille oli sallittua tarpeen niin vaatiessa, esimerkiksi hätätilanteessa, syödä itsestään kuolleen eläimen lihaa, josta verta ei luonnollisestikaan ollut lain mukaisesti vuodatettu. Tästä oli seurauksena ainoastaan lain mukainen epäpuhtaus, joka sovitettiin peseytymällä ja pesemällä vaatteet (3. Moos. 17:15). Miten Seura voi sanoa, että meidän tulee nykyään rankaista erottamisella ankarasti sellaisia, jotka hyväksyvät verensiirron elämän pelastastamiseksi?

Vaatimus veren laskemiseksi maahan sisältyy Mooseksen lakiin, eikä sitä toisteta kreikkalaisten kirjoitusten puolella. Koska kristityt eivät ole Mooseksen lain alaisuudessa, niin tällä säädöksellä on yhtä vähän merkitystä kristityille kuin sillä, että juutalaisille oli kiellettyä myös sianlihan syöminen. Näin ollen mitä väärää olisi siinä, että ennen leikkausta tallettaisi omaa vertaan itselleen käytettäväksi?

Jeesus oli halukas suorittamaan ihmeitä sapattina pelastakseen ihmishengen tai vain parantaakseen sairaita, eikä hän tuominnut verenvuotoa sairastavaa naista, kun tämä kosketti häntä ja teki Jeesuksesta lain mukaan epäpuhtaan (Luuk. 8:43, 3. Moos. 15:25). Pikemminkin Jeesus tuomitsi fariseukset, jotka tunsivat vain lain kirjaimen, mutta eivät armoa ja kohtuutta. Sapatti oli juutalaisille pyhä. Olisiko Jeesus tehnyt poikkeuksen myös sallituja ruokia koskevaan säädökseen pelastaakseen ihmishengen?

Seura on selittänyt, että Apostolien tekojen 15:29 viittaus "kartatte epäjumalille uhrattua" ei tarkoita kirjaimellisesti pakanatemppelissä epäjumalille uhratun lihan syömistä, vaan että tässä viitataan korkeampaan moraaliperiaatteeseen ja tarkoitetaan epäjumalanpalveluksen karttamistä yleensä (Vartiotorni 1.5.1979, s. 31). Nurinkurisesti saman jakeen seuraava sana "kartatte ... verta" tulkitaan kirjaimellisesti, vaikka kautta Raamatun juuri verellä viitataan korkeampaan periaatteeseen - elämän pyhyyteen. Miksi Seuran tulkinnan mukaan yhden jakeen toinen puoli otetaan kirjaimellisesti ja toinen kuvaannollisesti?

Seuran näkemyksen mukaan oman veren tallettaminen itselleen tehtävää autologista verensiirtoa varten, jossa verta otetaan ennen leikkausta talteen ja sitten lasketaan leikkauksen aikana takaisin potilaaseen, ei ole sallittua, koska verta ei lasketa eli 'vuodateta maahan' (5. Moos. 12:16). Miksi Seura sitten sallii sellaisten veren ja plasman ainesosien käytön, joiden eristämiseksi täytyy säilyttää ja käsitellä kymmeniä ja jopa satoja litroja luovutettua verta?

Millä perusteella Seura yhdistää veren käyttöön sellaisia käsitteitä kuin 'elämän ylläpitämiseksi' ja 'vastaanottaa verta' (Vartiotorni 15.10.1992, s. 30), kun Raamattu puhuu vain veren syömisestä. Jos näitä sanoja ja käsitteitä ei esiinny Raamatussa, niin eikö silloin ole kyseessä omien sanojen ja merkitysten lisäämisestä Raamatun tekstiin?

Lääketieteessä verensiirtoa pidetään elimensiirtona, koska annettu veri toimii samassa tehtävässä kuin potilaan oma veri - kuljettaa happea elimistöön. Miten on järkevää väittää verensiirron olevan sama kuin veren syöminen, kun siirretty veri ei missään vaiheessa päädy ruuansulatuselimistöön hajotettavaksi ja käytettäväksi ravinnoksi?

Miksi Seuran täytyy lainata lääkäreitä, jotka ovat eläneet satoja vuosia sitten, löytääkseen tukea sille väitteelle, että verensiirto on samaa kuin veren nauttiminen ravinnoksi? (Vartiotorni 1961, s.538) Eivätkö tämän päivän lääkärit ole asiasta enää samaa mieltä?

Miksi Seura esittää vertauksia, jotka perustuvat tosiasioita vääristeleviin kuvauksiin? Muistat Seuran vertauksen miehestä, jota käskettiin karttamaan alkoholia ja kysymys kuului voisiko hän ottaa alkoholia ruiskulla suoraan suoneensa. Molemmissa tapauksissa alkoholi vaikuttaa samalla tavalla. Mutta kieltäisikö lääkärin neuvo käyttämästä alkoholipitoista partavettä tai yskänlääkettä? Verensiirrossa annettu veri ei päädy ravinnoksi. Rehellinen verensiirtoihin liittyvä vertaus kuuluisi siten, että lääkäri pyytää miestä ryhtymään kasvissyöjäksi. Noudattaisiko mies kehotusta, jos hän lakkaisi syömästä lihaa, mutta hyväksyisi munuaisensiirron?

Miksi Seura liioittelee verensiirtoihin liittyviä riskejä ja antaa vaikutelman, että verensiirrot ovat aina huonoa tai vaarallista hoitoa, kun lähes kaikki asiantuntijat ovat toista mieltä?

Jos meidän täytyy karttaa verta kokonaisuudessaan, kuten Seura sanoo, niin voitko selittää miten on hyväksyttävää käyttää veren johdannaisia ja verestä saatavia ainesosia? Eikö tässä ole ristiriita?

Millä perusteella Seura luokittelee tietyt veren osat pääosiksi ja toiset vähäisimmiksi osiksi? Millä perusteella valkoiset verisolut ovat kiellettyjä, mutta albumiini sallittua, vaikka albumiinia on veressä suurempi määrä (5%) kuin valkosoluja (max 1%)? Valkoisia verisoluista eli leukosyyteistä suurin osa on jatkuvasti kudoksissa ja elinsiirron tapauksessa vastaanottaja saa niitä enemmän, kuin jos hän olisi ottanut verensiirron. Samoin äidinmaidossa on imettämisen alkaessa valkoisia verisoluja, noin 5-10 kertaa enemmän kuin veressä.

Plasmasta on n. 92% vettä (Herätkää 22.10.1990, s. 4). Miksi plasma sellaisenaan on kiellettyä, mutta todistajat saavat käyttää kaikkia plasman ainesosia erikseen (kuten albumiini, globuliinit, fibrinogeenit ja hyytymistekijät) vettä ja suoloja lukuunottamatta? Eikö näiden osien vastaanottaminen ole yhtä lailla niiden käyttämistä 'elämän ylläpitämiseksi'?

Veren ainesosien, kuten albumiinin, immunoglobuliinin tai verenvuototautia sairastavien käyttämien valmisteiden, erottamiseksi joudutaan käsittelemään satoja ja jopa tuhansia litroja luovutettua verta. Seura sallii näiden ainesosien käytön. Miten todistajien on sopivaa hyväksyä ja hyötyä verestä, jota toiset ovat lahjoittaneet, mutta he eivät ole itse valmiita luovuttamaan verta? Eikö sellainen toiminta ole itsekästä ja tekopyhää? Eikö veren luovuttaminen, jotta voisi auttaa toisten elämän pelastamisessa ja terveyden säilyttämisessä, olisi rakkaudellinen ja kristillinen teko?

Jos Seuran järkeilyn mukaan verta tulee karttaa, mutta useita sen ainesosia voi kuitenkin käyttää, niin emmekö voi suhtautua yhtä joustavasti käskyyn karttaa haureutta? Onko tällaisessa ihmisten tekemissä rajojen vedossa loppujen lopuksi kaikki aivan oikein?

Jos sinä kiellät lapseltasi mahdollisuuden pätevään lääketieteelliseen hoitoon toisen vaihtoehdon ollessa kuolema, niin etkö juuri sinä ole silloin itse vastuussa hänen kuolemastaan? Kuinka juutalaisille annettu ruokavaliota koskeva säädös voi tehdä lapsen kuolemasta oikeutetun?

Mitä minun pitäisi tehdä? Lapseni haukkoo henkeään. Hänen veriarvonsa ovat vaarallisen alhaiset. Pulssin nopeus on lähes 200 ja se nousee jatkuvasti. Lääkärien mukaan hän kuolee ilman verensiirtoa hengityselinten uupumiseen tai sydämen pettämiseen. Veren tilavuuden kohottajista ei ole apua, sillä lapsi tarvitsee lisää punasoluja kuljettamaan happea. Hän on valtavan kalpea ja katsoo minua laajennein silmin ja kuiskaa 'Isä auta minua'. Pitääkö minun antaa lapseni kuolla sääntöjen takia, joita esittää järjestö, joka on muuttanut mieltään elinsiirrännäisista, rokotuksista, siviilipalveluksesta, 'lampaista ja vuohista', 'tästä sukupolvesta', vuosista 1799, 1874, 1878, 1881, 1914, 1918, 1920, 1925, 1975 ja monista muista uskomuksistaan? Vaatiiko Jehova ja Jeesus minulta todella tätä? Miltä minusta tuntuu, jos myös verikiellosta tulee jonain päivänä yksi vanha ja hylätty väärä uskomus lisää? Voinko antaa rakkaan läheisen kuoleman itselleni anteeksi?

Mitä Raamattu sanoo:

5. Moos. 5:33 "Teidän tulee vaeltaa kaikkea sitä tietä, jota Jehova, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän vaeltaa, jotta saisitte elää ja teidän kävisi hyvin ja te todellakin jatkaisitte päiviänne pitkään siinä maassa, jonka otatte haltuunne."

Jumala haluaa meidän elävän, ei valitsevan kuolemaa.

Matt. 12:11.12 "Hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, jolla on yksi lammas ja joka, jos se putoaa kuoppaan sapattina, ei tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kun otamme kaiken huomioon, niin kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin lammas! Sapattina on siis lupa tehdä hyvää.""

Mark. 3:4 "Sen jälkeen hän sanoi heille: "Onko sapattina luvallista tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa vai tappaa sielu?""

Jeesus teki hyvää ja paransi sairaita sapattina, vaikka sapatti oli pyhä eikä silloin olisi juutalaisten kirjanoppineiden mielestä saanut parantaa.

Matt. 12:1-8 "Jos kuitenkin olisitte ymmärtäneet, mitä tarkoittaa: 'Armoa minä tahdon enkä teurasuhria', niin te ette olisi langettaneet tuomiota syyttömille."

Jeesus osoitti selvästi, että elämän pelastaminen on pyhistä asioista pyhin.

This page hosted by Get your own Free Homepage